Johanna.
Nyt soitot tänne! Tulta viskatkaat!
Nyt kauhistusta liekit lisätköön,
Ja kuolon uhka kaikki saartakoon!
(Sotamiehiä rientää pois, hän yrittää seurata).
Dunois (pidättäen häntä).
Johanna, tehtäväs nyt tehnyt oot!
Tänn' leirin keskukseen oot meidän tuonut
Ja vainolaiset valtahamme saanut,
Vaan taisteluun äl' itse lähde nyt,
Tää hurmehetki meille yksin heitä!
La Hire.
Sie voiton tietä armeijalle näytä,
Sie lippu käissä meitä johdata;
Vaan kuolon miekkahan äl' itse ryhdy,
Sie tappelujen vilppi-jumalaa
Äl' lähde koittamaan: se silmitöinnä
Ja säälitöinnä vallitsee.
Johanna.
Ken mua
Sais estetyks'? Ken käskiääni käskis?
Siinn' nuoli lentää minne joutsi johtaa.
Miss' vaara on, Johannan olla täytyy;
Ei nyt, ei täällä kaatua mun määrä:
Mun henkeäin ei kenkään ennen ryöstä,
Kuin irrallein ma pääsen Herran työstä.
(Menee).
La Hire.
No, Dunois! Me häntä seuratkaamme
Ja urhomiekallamme turvatkaamme!
(Menevät).
Viides Kohtaus.
ENGLANNIN SOTAMIEHIÄ, paeten näyttämön ylitse;
sittemmin TALBOT.