Ensimmäinen Sotamies.
Neitsyt leirin keskellä!
Toinen.
Ei mahdotointa! Kuinka leirihin hän pääsi?
Kolmas.
Ilman kautta! Piru häntä auttaa!
Neljäs ja Viides.
Pois, pois! Kuolo meidän perii!
Talbot.
He eivät kuule — seisahtaa ei huoli!
On kuuliaisuus kaikki katkennut!
Kuin horna joukottakin kirotuita
Ois oksentanna, hurja luulo hemmon
Ja uljaan mieletöinnä temmaa pois;
Ma pientä parvea en asettaa
Voi vihollisten tulvaa vastaan, joka
Tänn' aaltoellen, yltyin tunkee! — Kuinka?
Mie yksin oonko selkeä ja kaikki
Muut taudin huumehesta raivoksissa?
Vai Frankki — raukkoja me paetaan,
Joist' ennen voiton saimme tuhat kerrat!
Ken, kenpä on tuo voittamaton siis,
Tuo hirmuhenki, joka sodan onnen
Saa kääntymään ja kehnon sotajoukon
Voi lampahasta leijonaksi muuttaa?
Vai velho, sankariksi teeskelenä,
Nyt tosi-sankareita säikyttää?
Vai nainen maineheni multa ryöstää?
Sotamies (syöksee sisälle).
Pois, herra! Neitsyt, neitsyt!
Talbot (pistää hänen kuoliaksi).
Poijes hornaan
Sie itse! Sen tää miekka tappaa, joka
Mull' pelkoa ja karkaamista haastaa!
(Menee).
Kuudes Kohtaus.