KOLMAS NÄYTÖS.
Kuninkaan hovileiri Chalons'issa Marnen varrella.
Ensimmäinen Kohtaus.
DUNOIS ja La HIKE.
Dunois.
Me ystävät ja sotaveljet oltiin,
Me yhtä asiata puolustettiin
Ja kuolemahan rinnatuksin käytiin.
Tää liitto, kohtaloissa koeteltu,
Nyt naisen tähden älköön rikkuko!
La Hire.
Oi prinssi!
Dunois.
Ihmeneittä rakastatte,
Ja hyvin tiedän, mik' on päätöksenne.
Luo kuninkaan on teidän mieli mennä
Ja neitokaista hältä lahjaks' pyytää —
Hän urhoudeltanne palkkiota
Ei kieltää voi. Vaan tietäkäät, ett' ennen-
Kuin toisen kainalossa Johannan
Ma nään —
La Hire.
Oi, kuulkaat, prinssi!
Dunois.
Hänen luokseen
Ei silmän äkki hehku mua temmaa.
Tää mieli voittamaton naisehen
Ei koskaan taipununna, ennenkuin
Tuon taivahisen näin, joss Herran tahto
Soi Franskan auttajaks' ja mulle vaimoks',
Ja sinä hetkenä ma valan vannoin,
Ett' morsianna hänen kotihin
Ma veisin. Sillä väkevälle kelpaa
Vaan väkevä, ja leimusydän tää
Ei tyydy, ellei liity rintaan, joka
Sen voiman ymmärtää ja kestää jaksaa.
La Hire.
Kuin voisin, prinssi, urhokunniaanne
Mun vähät ansioni verrata!
Miss' kreivi Dunois käy kilpasille,
Ei tanterelle jäädä tohdi kenkään.
Vaan halpa paimentyttö puolisoksi
Ei teille käy. Se veri kuninkainen,
Jon suonissanne tiette juoksevan,
Niin alhakaista yhdistystä hylkää.