Bertrand.
Ma tuskin itse tiedän, kuinka mulle
Se sattui. Vaucouleurs'in kaupungissa
Ma olin raudan ostannossa; siellä
Näin suuren tungon; pakolaisia
Ol' Orleans'in luota äsken tullut
Ja huonot sotatiedot tuotu. Niin-
Kuin kapinassa kansa riehui, tietä
Kun melskehessä raivosin, tul' musta
Bohemin vaimo, käissä kyperä,
Mua vastahan ja lausui, silmiin katsoin:
Te veikko, kyperätä tarvitsette,
Ma tiedän, tuota tarvitsette. Tässä!
Tää ottakaat! Sen huokeasta myyn.
— Te sotamiesten luoksi menkäät, lausuin,
Maamiesi oon, en kyperätä kaipaa,
Vaan hän ei luopunut ja lausui vielä:
Ken kerskaella voi, ett' kyperää
Ei kaipaa? Rautakatto päätä vasten
On kallihimpi nyt kuin kivisuoja.
Niin minua hän seuras, kyperää
Mull' vasten tahtoani tunkien.
Ma kyperätä katselin, se kirkas
Ja kaunis ol' kuin urhon päähän tehty,
Ja empien kun sitä nostelin
Ja tapausta kummallista mietein,
Ol' vaimo kadoksissa, kansan tulva
Ol' hänen poijes temmannut, ja mulle
Jäi kyperä.
Johanna (kiiruusti ja ahneesti kyperää tavoittaen).
Se mulle antakaat!
Bertrand.
Mik' apu tuosta kapineesta teille?
Se koristeeks' ei neidon päähän sovi.
Johanna (temmaa häneltä kyperän).
Mun on se, mulle kuuluu kyperä.
Thibaut
Mik' immen päähän käy?
Raimond.
Se hälle suokaat!
Se koristus on hälle niinkuin luotu,
Hän miehen mielen kantaa rinnassaan.
Oi muistakaat, kuin ilveksen hän voitti,
Tuon julman pedon, paimenien kammon,
Jok' ilkeästi karjojamme raasti.
Hän ihka yksin, neito urhokas,
Sai suden kimppuhun ja riisti lampaan
Sen suusta pois. Mit' urhopäätä vielä
Tää rautalakki peittää, arvokkampaa
Se kaunistaa ei voi!
Thibaut (Bertrandille)
No, lausukaat!
Mit' uutta vauriota kuuluu? Mitä
Nuo pakolaiset tiedoks' toivat?
Bertrand.
Herra
Nyt kuningasta suojelkoon ja maata!
Kaks' suurta voittoa on meistä saatu,
On vainolainen Franskan sydämessä,
Loireen asti maa on menetetty —
Nyt kaikki joukkionsa on hän koonnut
Ja Orleans'iamme piirittää.
Thibaut.
Kies' auta kuningasta!
Bertrand.
Kaikkialta.
On suuren suuret ampuneuvot tuotu,
Ja niinkuin mettiäisten tumma parvi
Kes'aivoin pesän ympärillä pyörii,
Tai niinkuin heinäsirkat taivon alta,
Kuin summa pilvi, syöksevät ja laajat
Maaseudut kihinällään peittävät:
Niin kansat mustanansa langenneet
On Orleans'in tantereille myös,
Ja kielten outoin sekasortoa
Tuo leiri suuri häiryksissä kaikuu.
Sill' sinne myös Burgund, tuo voimakas,
Maanvaltias, on joukkionsa tuonut,
Lüttichiläiset, Luksempurilaiset,
Hennegaulaiset, miehet Namur'in
Ja rikkaan Brabant'in ja Gentiläiset,
Jotk' aina silkkivaattehissa käyvät,
Seelantilaiset, joitten kaupungit
Niin puhtahana veestä nousevat,
Hollantilaiset, karjaa lypsäväiset,
Utrechtilaiset, Läns' Frieslantilaiset,
Jotk' äärtä pohjan katsovat — ne kaikki
On seurueessa mahtavan Burgund'in
Ja Orleans'ia nyt saartavat.