Raimond (osoittaen pyhimyksen kuvaa kappelissa).
Tuo armokuva, joka siunausta
Ja taivaan rauhaa huokuu, tytärtänne
Tänn' johdattaa, ei häijyn hengen vehkeet.
Thibaut.
Ei, ei. Tuot' unissain en nähdä saa
Ja tuskaisissa, ilmiöissä turhaan.
Kolm' kertaa hänen Rheims'in kaupungissa
Ma kuningasten istuimella nähnyt
Oon seitsentähti kruunu otsallaan
Ja käissä valtikka ja valtikassa
Kolm' liljakukkaa valkeaa, ja mie
Ja hänen sisarensa molemmat
Ja ruhtinaat ja kreivit, arkkipiispat
Ja kuningaskin häntä kumarsimme.
Kuin mökkihini moinen loisto sattuu?
Se syvää lankeemusta tietää vaan.
Se uhka-uni mulle kuvaa, kuinka
Hän joutavia kerkkii mielessään.
Hän alhaisuuttaan häpeää — kun Herra
Häll' ruumiin kumman kaunihin on luonut
Ja suuret ihmelahjat suonut, jotta
Tän laakson kaikki tyttöset hän voittaa,
Hän ylpeyttä kantaa synnillistä,
Ja ylpeyspä enkelitkin vietti,
Ja sillä horna ihmisiä kietoo.
Raimond.
Ken hiljaisempi on ja säysevämpi,
Kuin tyttärenne? Kuinka mielellään
Hän siskojansa aina palvelee?
Hän suurilahjaisin on lapsistanne;
Vaan kuuliasna töissä raskaimmissa,
Kuin tyttö alhaisin hän aina hyörii,
Ja hänen käsiensä alla karjat
Ja laihot ihmeen lailla viihtyvät;
Jos mihinkä hän ryhtyy, verratoin
Ja outo onni siihen oitis tulvaa.
Thibaut.
Niin! Outo onni — Mua kauhistaa,
Kun siunausta tuota aattelen!
— Vaan olkoon. Vaiti oon. Ma vaiti olla tahdon:
Ma omaa lasta syyttäisinkö? Muuta
En voi, kuin varottaa ja Herraa huutaa!
Vaan varottaa mun täytyy — Puuta tuota
Sa karttaos, äl' yksin jää, yösydännä
Äl' etsi juuria ja jouttehia
Äl' laadi, merkkejä äl' uurra hiekkaan!
On helppo henget nostaa, vartoen
Ne hienon peiton alla piilevät
Ja, hiljaa kuullen, ilmiin syöksevät.
Äl' yksin jää! Sill' erämaassa ennen
Tul' saatanakin taivaan Herran luo.
Kolmas Kohtaus.
BERTRAND tulee kyperä kädessä esiin. THIBAUT. RAIMOND. JOHANNA.
Raimond.
Kas, tuolla palaa Bertrand kaupungista.
Kah, mit' on hällä!
Bertrand.
Mua tuijotatte
Ja kummaksutte ihmekapinetta,
Jon tässä tuon.
Thibaut.
Niin kyllä. Lausukaat,
Kuin kyperän te saitte, miksikä
Sen pahan merkin rauhan seutuun tuotte?
(Johanna, joka molemmissa edellisissä kohtauksissa
on seisonut syrjempänä, hiljaisena ja keskusteluun
osaa ottamatta, rupee tarkastamaan ja astun lähemmäksi).