Kaarlo.
Burgund,
En teitä kiihota. Nyt päivä on
Niin monta turman päivää palkita.
Burgund.
En moitteen syytä anna.
Kaarlo.
Edellänne
Ma itse kuljen tiellä kunnian,
Ja kruunun saantikaupunkimme eessä
Ma kruunun voitan. — Agnes, ritaris
Jäähyväiset sull' lausuu!
Agnes (syleilee häntä).
En itke enkä sinun tähtes pelkää,
Ma uskon vaakuudella tähtiin katson.
Niin monta armotyötä taivas ei
Meill' tehnyt ois, jos meiltä vaatis verta.
Ma Rheims'in kartanoissa herroain
Saan helmaella voitollisna kerta.
(Torvet raikkuvat rohkeaa toitotusta, joka näyttämöä muutettaessa vaihtuu hurjaksi sotamelskeeksi; soittokunta alkaa näyttämön avoinna ollen soittaa, ja sotatorvien ääni kuuluu näyttämön takaakin).
(Näyttämö muuttuu aukeaksi maisemaksi, jota puut ympäröitsevät. Soiton kestäessä nähdään sotamiesten kiiruhtavan teaterin ylitse peräpuolelle näyttämöä).
Kuudes Kohtaus.
TALBOT nojaten FASTOLFIIN, SOTAMIESTEN seurassa.
Kohta sen jälkeen LIONEL.
Talbot.
Tänn' puitten alle mua saattakaat,
Ja tappeluhun jällen kääntäkäät:
Ma apumiestä kuollaksein en kaipaa.
Fastolf.
Oi onnetointa, surkeata päivää!
(Lionel astuu esiin).
Oi mitä nähdä saatte, Lionel!
Tääll' päällikkömme kuolinhaavaa potee.