(Ottelee neitsyen kanssa).
Johanna (tarttuu takaa päin hänen kyperätöyhtöönsä ja temmaa kyperän hänen päästänsä, niin että kasvot paljastuvat ja sivaltaa samassa oikealla kädellänsä miekan häntä tappaaksensa).
Kärsi mitä etseit!
Mun kauttani sun pyhä neitsyt uhraa!
(Katsoo häntä silmiin; tulee hänen silmäyksestänsä liikutetuksi,
jää järkähtämättä seisomaan ja antaa sitte käden hiljaa vaipua).
Lionel.
Miks' emmit? Miksis kättäs viivytät?
Vie henki myös, kuin kunniankin veit;
Sun käissäs oon, en säästämystä pyydä!
(Neitsyt viittaa häntä pakenemaan).
Ma karkuun lähtisinkö? Hengestäin
Sua kiittäisinkö? Ennen kuolen!
Johanna (silmät toisaalle käännettynä).
En muistaa tahdo ollenkaan, ett' henkes
Mun vallassain on ollut.
Lionel.
Sua kammon, lahjaas kammon. Säästämystä
En pyydä — Tapa vihamiehes, joka
Sua tappaa tahtois.
Johanna.
Tapa minä!
— Ja karkaa!
Lionel.
Mit' on tää?
Johanna (kätkee silmänsä).
Voi minua!