Ensimmäinen Kohtaus.
JOHANNA.
Johanna.
On myrsky laannut, miekka käistä vaipuu,
Ja karkeloiksi vaarat vaihtuvat,
Tiet, tanhuat nyt riemu-ääntä raikuu,
Kaikk' alttarit ja kirkot loistavat,
Ja lehvät nuoret voittokaariks' taipuu.
Ja kiehkuroita pylväät kantavat;
Tää laaja Rheims ei riitä vierahille,
Jotk' aaltoellen käyvät juhlasille.
Ja yksi riemutunto rinnat täyttää,
Ja yksi aatos mielet hallitsee.
Ja riitaveljet ystävyyttä näyttää
Ja innostuksen maljaa maistelee.
Ken Franskan kieltä huulillansa käyttää,
Se Franskan nimeä nyt uljailee:
Nyt uuden hohdon kruunu vanha voittaa,
Ja Kaarloansa Franska kunnioittaa.
Vaan mull', jok' oon tän loiston tuottanunna,
Mull', mulle ei se tyydytystä saa;
Mun mieleni on suurin muuttununna,
Ja voiton juhlia se karkoaa,
Se Brittiläisten luo on kulkenunna
Ja silmä vainolaista tarkastaa;
Mun ystäviltä täytyy piileskellä
Ja rinnan raskas velka kätkiellä?
Ken? Miekö? Miekö syömessäin
Nyt miehen muodon kantaa voisin?
Mie, miekö, taivas mielessäin,
Maailman rakkautta joisin?
Mie, Franskalaisten auttaja,
Mie, Herran sanansaattaja,
Mie vainoojata armastaisin?
Sen auringolle ilmottaisin,
Ja häpeään en kuoliskaan?
(Soitto näyttämön takana muuttuu vienoksi, suloiseksi musikiksi).
Voi, voi! Säveleitä näitä!
Mua kuinka hurmaavat!
Hänen muotoaan ne tuovat.
Hänen ääntään soittavat!
Oi jos myrsky taasen entäis.
Nuolet ympärilläni lentäis,
Missä kuolo raivoaa!
Mieltä saisin rohkeaa!
Äänet hellät, sointu kaunis
Sydäntäni kiedottaa!
Voiman kaiken rinnassani
Huoliks' herttaisiksi muuttaa,
Kaihon kyyneliksi uuttaa!
(Hetken päästä vilkkaammin).