Perällä paljon katselijoita; niitten joukossa BERTRAND,
CLAUDE MARIE ja ETIENNE astuvat esiin, sittemmin myöskin
MARGOT ja LOUISON. Kruunausmarssin säveleitä kumisee etäältä.
Bertrand.
Jo soitto kuuluu! Kohta luotuvat!
No kuinka? Kiivetäänkö portahille
Vai koitetaanko eemmäs tunkea,
Ett' juhlaretki oikein nähdä saadaan?
Etienne.
Ei auta. Kaikki raitit ihmisiä,
Niin ratsahin kuin vaunuloissa, kuohuu.
Ei, liittykäämme näihin huoneisin,
Täält' estämättä retken kulkua
Me nähdä voimme.
Claude Marie.
Onpa aivan niin,
Kuin puoli Franskaa täällä koossa oisi;
Niin vahva virta on, ett' meidänkin
Se Lothringista kaukaisesta tänne
On temmannut!
Bertrand.
Ken laaksossansa nyt
Vois jouten istua, kun isänmaassa
Niin mahtavia sattuu! Yltä kyllin
On työtä maksanut ja verta, ennen-
Kuin kruunu oikeahan päähän joutui!
Ja kuninkaamme synnynnäinen, jolle
Nyt kruunu annetaan, ei huonompaa
Saa juhlasaattoa kuin vieras, jonka
Parisilaiset Saint Denis'ssa kruunas!
Se mies ei ole, joka juhlaa hylkää
Ja kuninkaall' ei huuda: eläköön!
Viides Kohtaus.
MARGOT ja LOUISON, lähestyvät heitä.
Louison.
Me sisaremme nähdä saamme, Margot!
Mun sydän sykkii.
Margot.
Loistehessa hänen
Me nähdä saamme, saamme lausua:
Se Johannamme, sisaremme on!
Louison.
Ma tuota uskoa en taida, ennen-
Kuin hänen silmin nään, ett' sankari,
Jok' Orleans'in neitsyeksi huutaan,
On sisaremme, meiltä hukkaan mennyt.