Raimond.
Oi älkäät! Mitä tehdä yritätte?
Thibaut.
Ma hänen heijahdan, ma hänen syöksen
Pois valhe-onnestaan; niin, väkisin
Ma hänen Herran luokse saatan, josta
Hän poijes luopui.
Raimond.
Miettikäät! Oi älkäät
Te omaa lasta turmiohon syöskö!
Thibaut.
Kun sielu säilyy, ruumis kuolla saa.
(Johanna syöksee kirkosta ilman lippua, kansa tunkee
häntä kunnioittamaan ja suutelee hänen vaatteitansa,
väen ahdinko pidättää häntä perällä).
Tuoll' on hän! Kalveana pyhyydestä
Hän syöksee. Tuska hänen sieltä temmaa.
Se taivon oikeus on, joka häntä
Nyt saavuttaa!
Raimond.
Jää hyvästi! Ma teitä
En eemmäs seuraa! Täynnä toivoa
Tänn' ennätin, ja täynnä huolta lähden.
Ma tyttärenne nähdä sain ja tunnen,
Ett' uudestaan hän multa hukkaan joutuu.
(Hän menee, Thibaut rientää pois toisalle päin).
Yhdeksäs Kohtaus.
JOHANNA. KANSAA, sittemmin hänen SISARENSA.