Du Chatel (kuninkaalle).
Oi kuninkaani! Paetkaamme täältä!
Arkkipiispa (Johannalle).
Ma Herran kautta kysyn: syyttömyys
Vai syyllisyyskö kieles kiedottaa?
Jos ukon ääni puolestas nyt pauhaa,
Tää seppel ottaos ja merkki anna!
(Johanna jää järkähtämättömäksi. Vielä ankarampia
ukkosen jyräyksiä. Kuningas, Agnes Sorel, Arkkipiispa,
Burgund, La Hire ja Du Chatel menevät).
Kahdestoista Kohtaus.
DUNOIS. JOHANNA.
Dunois.
Mun, mun sa oot — Jo ensi katsannossa
Ma sinuun luotin, luotan nytkin vielä.
Sua uskon enemmän kuin merkkejä
Ja itse jyristystäkin, mi tuolta kuuluu.
Sa ylevässä kammossas oot vaiti,
Ja puhtauden valkovaattehissa
Et solvausta julmaa maahan lyö.
— Niin ällös, mutta mulle itses usko:
En puhtauttas epäellyt koskaan.
En pyydä sanaakaan, vaan kättä anna
Sen pantiks', että miekkahani luotat
Ja kunnon asiaasi turvallisna.
(Tarjoo hänelle kättä, mutta hän kääntyy vavahtaen
pois; Dunois jää tyrmistyksissä seisomaan).
Kolmastoista Kohtaus.
JOHANNA. Du CHATEL. DUNOIS. lopulta BAIMOND.
Du Chatel (palaten),
Johanna d'Arc! On kuninkaamme tahto,
Ett' ilman loukkausta mennä saatte.
On portit auki. Rauha kuninkaan
On suojananne. Teit' ei solvata —
Kreiv' Dunois, no käydään — Kunniaa
Ei teille täällä kasva — Mikä loppu!