SCHWEIZER. Kuollut? Mitä? Kuollutko? Kuollut minun avuttani? — Petosta se on —, katsotaanpa, kuinka näpsästi hän hypähtää jaloilleen! (Pudistelee häntä.) He hei! Täällä on vielä murhattavia isiä!
GRIMM. Älä vaivaa itseäsi! Hän on kuollut kuin kivi.
SCHWEIZER (astuu syrjään). Niin, hänellä ei ole hauskaa! Hän on kuollut kuin kivi —. Palatkaa sanomaan päällikölle: "Hän on kuollut kuin kivi." — Minua hän ei näe enää. (Ampuu luodin otsaansa.)
TOINEN KOHTAUS.
Näyttämö sama kuin edellisen näytöksen viimeisessä kohtauksessa.
VANHA MOOR (istuu kivellä). ROSVO MOOR (vastapäätä).
ROSVOJA (siellä täällä metsässä).
ROSVO MOOR. Häntä ei kuulu vielä? (Lyö tikarilla kiveä niin että säkenöi.)
V. MOOR. Anteeksianto olkoon hänen rangaistuksensa, — minä kostan kaksinkertaisella rakkaudella.
R. MOOR. Ei, sieluni vihan nimessä, ei niin! Minä en tyydy siihen! Hän vieköön mukaansa iäisyyteen suuren häpeänsä! — Minkä takia minä kukistin hänet sitten?
V. MOOR (puhjeten itkuun). Ooh lapseni!