Vanhan Moorin makuuhuone.
VANHA MOOR nukkuu nojatuolissa. AMALIA.
AMALIA (hiipien hiljaa luo). Hiljaa, hiljaa, hän nukkuu! (Asettautuu nukkujan eteen.) Kuinka kaunis, kuinka kunnianarvoisa! Kunnianarvoisa, kuten pyhimykset kuvissa, — ei, en voi sinulle olla suuttunut! Valkohapsi, en voi sinulle olla suuttunut! Nuku hyvin, herää iloisena, minä tahdon mennä yksin kärsimään.
V. MOOR (uneksien). Poikani, poikani! Poikani!
AMALIA (tarttuu, hänen käteensä). Kuule, kuule! Hän uneksii pojastaan.
V. MOOR. Oletko siinä, oletko todella? Ah, kuinka näytät niin kurjalta!
Älä katso minua noin murheisesti! Minä olen kyllin kurja.
AMALIA (herättää hänet nopeasti). Nouskaa, rakas vanhus! Te vain uneksitte. Herätkää!
V. MOOR (puolihereillä). Hän ei ollut täällä? Enkö pudistanut hänen käsiään? Ilkiö Frans, riistätkö hänet pois unistanikin?
AMALIA. Huomaatko, Amalia?
V. MOOR (elostuu). Missä hän on? Missä? Missä minä olen? Sinäkö siinä,
Amalia?
AMALIA. Miten voitte? Nukuitte virkistävän unen.