RAZMANN. Kuka siellä? Mitä nyt? Matkustajiako metsässä?
SCHWARZ. Joutuin, joutuin! Missä muut ovat? — Tuhat tulimmaista, siinä te seisotte jaarittelemassa! Ettekö sitten tiedä — ettekö ensinkään tiedä —? Ja Roller —.
RAZMANN. Mitä, mitä?
SCHWARZ. Roller on hirtetty, ja neljä muuta lisäksi —.
RAZMANN. Roller? Piru vie, milloin — mistä sen tiedät?
SCHWARZ. Jo neljättä viikkoa hän on istunut kopissa, emmekä me tiedä mitään, jo kolmilla käräjillä on hänet käytetty, emmekä me kuule mitään, häneltä on kiduttamalla koetettu kiristää tieto, missä päällikkö on. — Kelpo poika ei ole tunnustanut mitään, eilen on hänet tuomittu ja tänä aamuna hänet on lähetetty ylimääräisellä kyydillä helvettiin.
RAZMANN. Kirottua! Tietääkö päällikkö sen?
SCHWARZ. Vasta eilen hän sai siitä tiedon. Hän on kuohuksissaan kuin metsäkarju. Tiedäthän, että hän on aina enimmän pitänyt Rollerista, ja nyt kidutukset ja kaikki. — Köysiä ja tikkaita vietiin jo tornin seinämälle, ei auttanut; hän itse hiipi jo kapusiininkaavussa vangin luo ja tahtoi vaihtaa osaa hänen kanssaan; Roller hylkäsi jyrkästi tarjouksen; nyt hän on vannonut valan, niin että vilunväreet pudistelivat maksaamme, että hän sytyttää Rollerin kunniaksi hautajaissoihdun, jommoisella ei vielä ainoatakaan kuningasta ole kunnioitettu ja joka on polttava ruskeansinertäväksi heidän selkävuotansa. Minä pelkään kaupungin puolesta. Hän kantaa jo vanhaa kaunaa sitä vastaan, se kun on niin hävyttömän ulkokullattu, ja tiedäthän, että kun hän sanoo: minä teen sen, niin se merkitsee yhtä paljon kuin jos joku meistä olisi sen jo tehnyt.
RAZMANN. Se on totta! Tunnen päällikön. Jos hän olisi luvannut pirulle lähtevänsä helvettiin, niin ei hän taipuisi rukoilemaan, vaikka puolet isämeitää pelastaisi hänet taivaaseen! — Mutta ah, Roller-parka, Roller-parka!
SPIEGELBERG. Memento mori! Mutta se ei liikuta minua. (Hyräilee.)