MOOR (ottaa luutun, soittaa).
BRUTUS.
Rauhan maa, sua viime roomalainen
tervehtii: jo minut helmaas suo!
Muistan murhatyöt Filippin vainen,
sieltä tuskantieni tuo.
Cassius, miss' oot? — On Rooma oma turman!
Veljen sotajoukko sortui jo.
Lohdun saan vain yhden vielä: surman!
Kaikk' on maa jo raunio!
CAESAR.
Ken se astuu vuoren vieremätä
urhon vapaan askelin?
Ah, jos silmäni ei petä,
roomalainen on se kuitenkin.
— Tuoko tiesi Tiberiltä sinut?
Kukkuloillaan Rooma kestääkö —?
Orvon vuoks oon paljon murehtinut:
Caesaritta sen saa häviö.
BRUTUS.
Ah, ken valoon kutsui sinut, vainaa? Iskut kolmenkolmatt' tikarin eikö voineet sua Manan uneen painaa? Vaiti korska, vaiti murhekin! Tulialttari Filippin imi kuiviin veret vapauden. Hautaas vaivu! — Koht' on Rooman nimi muisto vain, kun Brutus käy luo Minoksen.
CAESAR.
Brutus, ah? Myös Brutus — kuin hän voikaan nostaa miekan iskuhun? Sinuun katsoin niinkuin isä omaan poikaan: maailma ois ollut omas sun! Mene — roomalaisist' olet suurin, kun löit miekkas isäs sydämeen, mene, huuda alla Rooman muurin: Brutus roomalaisista on suurin, miekkansa löi isäns' sydämeen! Mene — nyt ei mua enää hyli Manan tumma syli —. Musta laivuri, nyt Lethen yli!