GÖTZ. Niin, totisesti! Eipä ruotsalainen piitannut vuodenajast' ensinkään.
(Terzky ojentaa paperin Don Maradaalle; tämä menee pöydän ääreen sitä allekirjoittamaan.)
OCTAVIO (lähestyy Buttleria). Eversti, ette tekään Bacchus-juhlaa rakasta liioin! Sen kyll' olen nähnyt; minusta tuntuu teitä miellyttävän enemmän taistelun kuin pitoin riehu.
BUTTLER.
Niin, täm' on vastoin minun luonnettani.
OCTAVIO (tuttavallisesti astuen lähemmä). Niin minunkin, te olkaa siitä varma. Arvoisa eversti, on hauskaa, että ajatustapa meill' on samanlainen. Enintään viisi kuusi ystävää pienoisen pyöröpöydän ympärillä, tokaita lasi sekä avoin sydän, puhelu järkevä — kas, siitä pidän!
BUTTLER.
Jos sen voi saada, minä siihen yhdyn.
(Paperi saapuu Buttlerille, joka menee pöydän ääreen sitä allekirjoittamaan. Etunäyttämö tyhjentyy, niin että ainoastaan molemmat Piccolominit jäävät siihen seisomaan, kumpikin omalle puolelleen.)
OCTAVIO (sittenkuin hän on poikaansa jonkun aikaa kauempaa ääneti katsellut, tulee tätä hiukan lähemmä). Niin kauan viivyit poissa, ystäväni.
MAX (käännähtää, hämillänsä).
Niin minä — mua esti kiireet toimet.
OCTAVIO.
Et vieläkään, sen huomaan, ole täällä.[141]