ILLO (astuu Octavion luo ja syleilee häntä, juoden). Octavio! Juon maljas! Upotettu kaikk' olkoon kauna tähän liittoryyppyyn! Et koskaan ole mua rakastanut — et, jumaliste, enkä minä sua! Pois vanhat vihat! Sua kunnioitan äärettömästi aivan, (Octaviota suutelemistaan suudellen.) minä olen sun paras ystäväsi, niin, ja — kuulkaa! — viekkaaksi ketuksi ken häntä sanoo, sen opetan.
TERZKY (syrjässä).
Miss' onkaan järkes nyt?
Miss' olet, Illo, ajattele sentään!
ILLO (vilpittömästi).
No mitä! Tääll' on ystäviä vain.
(Tyytyväisen näköisenä silmäillen koko vieraspiiriä.)
Iloitsen, ettei kukaan meist' oo lurjus.
TERZKY (Buttlerille, karttaen).
Pois hänet viekää! Sitä pyydän, Buttler.
(Buttler saattaa Illon tarjoilupöydän ääreen.)
ISOLANI (Maxille, joka tähän asti oli herkeämättä, mutta hajamielisesti katsonut paperiin). No onko tutkittu jo, herra veli?
MAX (ikäänkuin unesta heräten).
Niin — mitä vaaditaan?
TERZKY ja ISOLANI (yht'aikaa).
Sen alle nimi.
(Octavion nähdään tuskaisen tarkkaavasti
suuntaavan katseensa Maxia kohti.)
MAX (antaa paperin takaisin). Levätköön huomispäivään saakka tämä vakava asia, en ole tänään tyynellä mielin. Huomenna sen saanko —