MAX.
Sittenkö, kun saan kuulla hänen syynsä?
OCTAVIO (ottaa lippaasta paperin ja ojentaa sen hänelle).
MAX.
Oi, mitä! Avoin kirje keisarilta!
OCTAVIO.
Luehan!
MAX (luotuaan paperiin silmäyksen).
Ruhtinasko henkipatto!
OCTAVIO.
Niin on.
MAX.
Oi, liian pitkälle se menee!
Oi onnetonta erehdystä!
OCTAVIO. Lue edelleen! Malta mieles!
MAX (edelleen luettuaan katsahtaa hämmästyneenä isäänsä).
Kuinka? Sinä?
OCTAVIO. Vain hetkeksi — ja kunnes ilmaantua kuningas Unkarin voi armeijaamme, on mulle uskottu sen päällikkyys —