ILLO. Taltuttajaansa[73] vain se sietää voi.
QUESTENBERG.
Jos talttunut on, tottelee se lasta.
ILLO.
Se laps'[74] on, tiedän mä, jo löydettykin.
QUESTENBERG.
On palvelus, ei nimi, huolenanne.
BUTTLER (joka ilmeisen osaaottavasti keskustelua seuraten on tähän asti Piccolominin kanssa pysytellyt syrjässä, astuu lähemmä). Saksassa, herra presidentti, on komea sotajoukko keisarilla, noin kolmikymmentuhantinen täällä, kuustoistatuhatta on Schlesiassa; ja rykmenttiä kymmenkunta on Weserin, Reinin, Mainin seutuvilla, kuus Schwabinmaassa sekä kaksitoista on Baijerissa uhaks ruotsalaisten — mainitsematta miehistöitä, jotka rajalla linnoja on suojaamassa. Friedlandin päälliköitä tottelee nää joukot kaikki. Nämä päälliköt on saman koulun käyneet, sama maito on heidät ruokkinut, ja sama sydän heiss' sykkii. Vierait' ovat tässä maassa, vain palvelus on heidän kotinansa. Heit' innosta ei rakkaus isänmaahan, tuhannet on kuin minä ulkomailta; ei rakkaus keisariin, on heistä puolet vieraista armeijoista karanneita, siit' eivät piittaa, kotka kaksipääkö, vai lilja, leijona[75] vie heidät taistoon. Nää kaikki suitsist' yhtä valtavista taluttaa yksi ainut, liittäin heidät samalla pelolla ja rakkaudella yhdeksi väeksi. Ja niinkuin kiitää salama johdintansa[76] varmaan, pian, niin hänen käskynsä myös vallitsee ain' äärimmäisten vahtipaikkain luota, miss' suistuu hiekkatörmiin Beltin aallot ja hohtaa Etschin laaksot viljavat, sen vahdin luokse, jok' on pystyttänyt kojunsa keisarlinnan porttein ääreen.
QUESTENBERG.
Ja mik' on pitkän puheen lyhyt mieli?
BUTTLER. Se, että arvonanto, luottamus, mi meidät liittänyt on Friedlandiin, ei juurru ensimäiseen paraaseen, min meille Wienin hovi lähettää. Tarkalleen muistamme sen vielä, kuinka Friedlandin käsiin joutui päällikkyys. Niin — keisarillinenko majesteetti armeijan valmiin hälle muka antoi, hakien joukoilleen vain johtajaa? Ei silloin armeijaa viel' edes ollut. Ol' luotava se vasta Friedlandin; ei saanut armeijaa hän keisarilta, vaan antoi keisarille! Emme hältä me Friedlandia saaneet päälliköksi. Ei laita niin! Vaan Friedlandilta saimme me herraksemme keisarin, vain Friedland yhdistää meidät näiden lippuin alle.
OCTAVIO (astuu väliin). Muistuttaa pyydän, herra sotaneuvos: olette leiriss', sotilaiden luona. — Vapaus tekee soturin ja uljuus. — Jos pelotta hän tohtisi ei haastaa, mitenkä pelotta vois toimiakaan? Ne yhteen kuuluu. — Tämän arvokkaan upseerin (Buttleria osoittaen) rohkeus, mik' erehtyi maalistaan äsken, sepä keisarille, kun muu kuin rohkeus ei auttaa voinut, julmassa varusväen kapinassa säilytti Praagin.
(Kaukaa kuuluu sotamusiikkia.)
ILLO. Ne ne ovat! Vahdit tervehtii — Merkkisoitto kertoo, että on ruhtinatar tullut kaupunkiin.