OCTAVIO.
En.
QUESTENBERG. Ette varoita ees, että hän huonoissa käsiss' olevansa tietäis?
OCTAVIO. Viattomuutensa suo hälle turvaa. Ei teeskennellä voi niin avoin sielu, vain tietämättömyys voi hälle suoda sen hengenvapauden, joka poistaa epäilyt herttualta.
QUESTENBERG (huolestuneena).
Uskon hyvää
eversti Piccolominista — vaan — jos —
Aatelkaa —
OCTAVIO.
Mun täytyy uskaltaa — Hän tulee. Hiljaa!
NELJÄS KOHTAUS.
MAX PICCOLOMINI. OCTAVIO PICCOLOMINI. QUESTENBERG.
MAX.
Hän tässä nyt jo onkin. Terve, isä!
(Syleilee isäänsä. Kun hän käännähtää, huomaa hän
Questenbergin ja astahtaa kylmästi taaksepäin.)
Kas, toimessako? Häiritä en tahdo.