(Menee huoneesta pois.)
VIIDES KOHTAUS.
THEKLA ja MAX PICCOLOMINI.
THEKLA (heti kreivittären poistuttua, nopeasti ja salavihkaa Piccolominille). Heit' älä usko! Petosta.
MAX.
He voisi —
THEKLA. Vain minuun täällä luota! Niillä, näin sen, on suunnitelma.
MAX.
Niinkö? Mutta mikä?
Eduksi oisko heille toiveitamme —
THEKLA. En tiedä. Varmaan vaan ne meit' ei aio onnellisiksi tehdä, yhdistää.
MAX. Mitäpä Terzkyt kuuluu meihin? Onhan meill' äitisi. Se sydän herttainen ansaitsee meiltä lapsenluottamuksen.
THEKLA. Sinua rakastaa ja kunnioittaa hän enemmän kuin muita, mutt' ei hän tämmöistä salaisuutta tohtis peittää isältä. Äidin rauhan vuoks ei tästä hänelle saada virkkaa.