GORDON. Ritarin lailla näillä valleill' oisin, puolustain keisarini linnaa, kuollut.
BUTTLER.
Ja tuhat kelpo miest' ois kaatunut!
GORDON. Velvollisuuttaan täyttäin miehen lailla; vaan murhan mustan kironnut on luonto.
BUTTLER (ojentain hänelle kirjoituksen). On tässä julistus, se meitä käskee valtaamme hänet saamaan. Se on teille lausuttu niinkuin mulle. Vastaatteko, jos vihollisen luo hän meiltä karkaa?
GORDON.
Minäkö, voimaton! Oi Jumalani!
BUTTLER. Vastatkaa seurauksista te juuri, vaikk' kuinka käy! Tään vastuullenne jätän.
GORDON.
Oi Luoja!
BUTTLER. Saatatteko toisin täyttää, mit' aikonut on keisari? En tahdo tuhota herttuaa, vaan kukistaa.
GORDON. Oi, selvään nään kuin tekin, kuink' on käyvä, vaan toisin sykkii minun sydämeni.
BUTTLER. Ei Illo enää eikä Terzkykään saa eloon jäädä, herttua jos kaatuu.