GORDON. Oi, heit' en sääli. Huono sydämensä se heitä veti eikä tähtein voima. He juuri hänen rintaansa niin tyyneen istutti pahan intohimon idun ja turmanheelmää hänessä he juuri kasvatti kirotulla puuhailullaan — Pahasta työstään saakoot pahan palkan!
BUTTLER. Hänt' ennen kuolkootkin! Jo sopinut kaikesta olen. Heidät iltasella aioimme pitoin iloss' elävältä pidättää sekä täällä säilyttää. Pikemmin käy se näin. Nyt menen heti ja annan tarpeelliset määräykset.
SEITSEMÄS KOHTAUS.
EDELLISET. ILLO ja TERZKY.
TERZKY.
On toista pian! Saapuu aamull' uljas
kakstoistatuhantinen Ruotsin joukko.
Ja sitten Wieniin. Iloitsepas veikko!
Pois karvas naama iloviestin tullen.
ILLO. Nyt meidän vuoromme on säätää lait ja kostaa ilkiöille, jotka on eronneet meistä. Jopa rangaistuksen sai yksi heistä: Piccolomini. Kaikille pahansuoville niin käyköön! Mimmoisen iskun saa tuo vanha mies! Ikänsä vanhaa kreivinsukuansa hän puuhaillut on ruhtinaalliseksi ja ainoan nyt poikansa hän hautaa!
BUTTLER. Vahinko sentään sankarnuorukaista; se herttuaankin näytti koskeneen.
ILLO. Niin, vanha ystäväni, mua aina tuo herran ominaisuus loukkas, että hän italialaisist' enin piti. Nyt vielä, kautta sieluni sen vannon, hän meidän antais kymmenesti kuolla, jos siten ystävän tuon eloon saisi.
TERZKY. Vait', vait'! Jo riittää! Rauha vainajille! On tänään meillä pöydänallejuonti, kun rykmenttinne[128] meitä kestitsee. Tahdomme viettää hauskan laskiaisen, yö päiväks, odotamme täysin lasein tuloa ruotsalaisten etujoukon.
ILLO. Hyvällä mielell' olkaamme nyt tänään, tulossa näät on meille kuumat päivät. Tää miekka lepää vasta, kun on kyllin se itävaltalaisten veress' uinut.