KAPTEENI (oltuaan hetkisen vaiti). Tän' aamuna me hänet hautaan veimme. Kakstoista ylhäissuku-nuorukaista hänt' oli kantamassa, saattueena armeija kaikki. Arkun laakereille toi Reinin-kreivi oman voitonmiekan. Vainaata kyynelinkin muisteltiin, meist' useahan hänen jalouttaan ja lempeyttään oli kokenut, ja kaikki sääli häntä. Reinin-kreivi mielellään oisi hänet pelastanut, mutt' itse hän sen teki tyhjäks, itse niin sanotaan — hän tahtoi kuolemaa.
NEUBRUNN (liikutettuna Theklalle, joka on peittänyt kasvonsa).
Oi armas neiti — mua silmätkää!
Mintähden vaadittekaan kuulla kaiken!
THEKLA.
Hautansa miss' on?
KAPTEENI. Hänet haudattiin lähelle Neustadtia luostarkirkkoon, kunnekka isältään on sana saatu.
THEKLA.
Mi luostar' on se?
KAPTEENI.
Pyhän Kaarinan.[135]
THEKLA.
Ja pitkältikö sinne?
KAPTEENI. Seitsemän on peninkulmaa.
THEKLA.
Mistä sinne päästään?
KAPTEENI. Kautt' Tirschenreitin, Falkenbergin, jossa on etuvahtimme.