NEUBRUNN.
Vaan mistä ratsut pakoamme varten?
THEKLA.
Ne seuraherra[136] hankkii. Kutsu hänet!
NEUBRUNN.
Tohtiiko hän näin salaa herraltansa?
THEKLA.
Oi, kyllä. Mene vaan nyt! Älä viivy!
NEUBRUNN. Ah, kuink' on sitten käyvä äidillenne, kun poissa olette?
THEKLA (arvelevasti ja tuskan vallassa eteensä katsoen).
Oi oma äiti!
NEUBRUNN. Niin paljon jo tuo hyvä äiti kärsii, kohtaako häntä vielä tämä isku?
THEKLA.
Hänt' en voi siitä säästää. Mene, mene!
NEUBRUNN.
Mut aatelkaa nyt sentään, mitä teette!
THEKLA.
On aateltu jo, mit' on aateltava.