BUTTLER.
Vähemmän vaaraa sull' on herttuasta.
DEVEROUX. Vaaraako! Perhana! Mit' aatteletkaan minusta? Minä miekkaa herttuan en pelkääkään, vaan hänen katsettansa.
BUTTLER.
Kuink' katse tuo vois sua vahingoittaa?
DEVEROUX. Tiedäthän, hiis vie, etten pelkur' ole. Mutt' siit' on viikko vain, kun herttualta mä kaksikymmentä sain kultarahaa, niill' ostaakseni takin lämpöisen, jok' ylläni on ja jos hän mun näkee nyt peitsineni, katsoo takkiin — kas — niin — En, hiis vie, ole pelkur' ensinkään.
BUTTLER. Lämpöisen takkisi sait herttualta ja sinä, köyhä raukka, epäröit senvuoksi lyödä häntä kuoliaaksi. Vaan hälle lämpöisemmän keisar' antoi, nimittäin vaipan ruhtinaallisen. Kuink' kiittää hän? — Hän pettää, kapinoi.
DEVEROUX.
On totta. Piru vieköön kiitolliset!
Niin — minä — surmaan hänet.
BUTTLER. Ja jos tahdot tyynnyttää tuntoasi, riisu takki; niin saatat reippain mielin täyttää työn.
MACDONALD.
Niin! Mutta tässä vielä arveluttaa —
BUTTLER.
Mikäpä arveluttaa, Macdonald?
MACDONALD.
Mit' auttaa meitä aseet häntä vastaan?
Haavoittaa hänt' ei saata, hän on kova.