BUTTLER (tulee näkyviin taustalta). On käytävässä valoa. Tie selvä nyt ruhtinaan on makuusuojaan.
GORDON. Mutta valani eikö rikkoudu, jonka tein keisarille? Jos hän pakoon pääsee, lisäämään vihollisen voimaa, eikö minulle koidu hirmuseuraukset?
BUTTLER (hiukan lähemmä tullen).
Vait! Kuule! Kuka haastaa?
GORDON. Ah, on sentään parempi niin, saa ratkaista sen taivas. Minäkö voisinkaan niin suurta tehdä? En minä ole hänen surmaajansa, jos kaatuu hän; vaan jos hän pelastuisi, työ minun ois ja raskaat seuraukset.
BUTTLER (esille astuen).
Tuon äänen tunnen.
GORDON.
Buttler!
BUTTLER.
Se on Gordon.
Mit' etsitte te täältä? Näinkö myöhään
tyköä herttuan te tulla saitte?
GORDON.
Siteessä kätenne on?
BUTTLER.
Siin' on haava.
Se Illo taisteli kuin hurja, kunnes
iskimme hänet maahan —
GORDON (kauhun vallassa).
Ne on kuolleet!