WALLENSTEIN. Ihmisellä uskollisuus on veriheimolaisna, jonk' kostajaks hän tuntee syntyneensä. Tekevät rauhan lahkokuntain viha, ja puolueiden raivo, kateus; ja mikä vimmoin riehuu turmaksensa, käy sopuun voidaksensa ahdistaa yhteistä ihmiskunnan vihollista, petoa, joka surmatakseen hyökkää ihmistä suojelevaan tarhaan — sillä ei riitä turvaks oma äly yksin. Vain otsaan luonto suonut ihmiselle on silmäin valon, selkää suojatonta uskollisuus on harras suojeleva.
TERZKY. Pahempaa älä mieti itsestäsi kuin vihollinen, joka tekoon tarjoo iloisna kättään! Niin ei ollut herkkä tään keisarhuoneen perustaja Kaarle,[28] jok' avosyliin sulki Bourbonin; vain hyöty maailmaa näät hallitsee.
SEITSEMÄS KOHTAUS.
EDELLISET ynnä KREIVITÄR TERZKY.
WALLENSTEIN.
Ken kutsui teitä? Tääll' ei naisten paikka.
KREIVITÄR.
Tulenhan sua onnittelemaan. —
Lien tullut liian varhain? Sit' en toivo.
WALLENSTEIN.
Asemaas käytä, Terzky! Käske pois!
KREIVITÄR.
Böömille annoin kuninkaan jo kerran.[29]
WALLENSTEIN.
Olikin sitä mukaa.
KREIVITÄR. (toisille).
Mistä tämä?