TERZKY.
Ei tahdo herttua.
KREIVITÄR.
Ei, vaikka täytyy?
ILLO. Se teistä riippuu. Te nyt koittakaa; en minä mitään voi, kun vedotaan uskollisuuteen sekä omaantuntoon.
KREIVITÄR. Mitenkä? Kaikki kun ol' kauempana ja tiesi vielä näkyi loputonna, niin olit rohkea ja päättäväinen — ja nyt, kun piankin jo alkaa käydä unesi toteen ja kun menestys on taattu, alat sinä epäröidä? Vain suunnitelmiin sull' on rohkeutta, ei tekoihin? Siis myönnä vihollistes olevan oikeassa! Juuri sitä he odottavat. Kernaasti he uskoo kavallusaikeita sull' olleen. Voivat kirjeihin, sinetteihin vedoten sen todistaakin! Mutt' ei usko kukaan sun tositekoon käyvän, silloinhan sinua pelättäisiin, varottaisiin. Tää onko mahdollista? Kun oot mennyt niin pitkälle, kun pahin tiedetään, kun aikees luetaan jo rikokseksi, niin palaatko ja hedelmistä luovut? Se suunnittuna vain on rikos halpa, toteentuneena teko kuolematon; ja jos se onnistuu, se anteeks suodaan — jumalantuomiota ain' on päätös.
KAMARIPALVELIJA (astuu huoneeseen).
Eversti Piccolomini.
KREIVITÄR (nopeasti).
Saa vuottaa.
WALLENSTEIN.
En nyt voi häntä nähdä. Toisen kerran.
KAMARIPALVELIJA. Vain pari silmänräpäystä pyytää, asia häll' on kiireinen[30] —
WALLENSTEIN.
Ken tietää, mitä häll' on. Tahdon kuulla.
KREIVITÄR (nauraa).
Kiireinen hänest' on.[31] Voit sinä vuottaa.