BUTTLER.
Kreivin? Mitä?
OCTAVIO.
Sen kreivinarvon?
BUTTLER (vimmastuneena).
Kuolema ja horna!
OCTAVIO (kylmästi).
Te haitte sitä, mutta ette saanut.
BUTTLER.
Pilkkanne maksaa saatte. Miekka esiin!
OCTAVIO. Pois miekka! Sanokaapa tyynnä, kuinka sen kävi! Sitten myönnän hyvityksen.
BUTTLER. Maailma tietää saakoon heikkouden, jot' itselleni en voi anteeks antaa! — Kenraaliluutnantti, mä kunniaa himoitsen, en voi sietää halveksuntaa. Minua loukkas, että synty, nimi ol' armeijassa eellä ansion. En huonomp' olla tahtonut kuin toiset mun toverini[51] ja niin tuohon tekoon pahalla hetkell' osuin — Olin hullu! Mut ansainnut en moista rangaistusta. — Evätä saattoi arvon — Miksi kielto tuon halveksunnan kautta kovennettiin, uskolliseksi nähty palvelija, iäkäs mies, niin pilkoin maahan lyötiin, mainittiin sukujuuren häpeästä,[52] kun hällä oli ollut heikko hetki? Vaan pistimenpä luonnolta sai mato, jot' ylväs mielivalta ilvein polkee —
OCTAVIO. Parjattu teit' on varmaan. Arvaatteko, ken tehnyt on niin huonon palveluksen?
BUTTLER. Olkoonpa vaikka ken! Vaan se on lurjus, espanjalainen, joku hovimies, sukua vanhaa, aatelista, jonka lien varjoon saanut, kateellinen konna, jot' itsehankkimani arvo loukkaa.
OCTAVIO.
Aikeenne hyväksyikö herttuakin?