TERZKY.
Et kirjoittanut mitään — Mutta mieti,
Sesinan kanssa mist' oot keskustellut?
Hän onko vaiti, jos hän pelastua
voi ilmi antamalla salaisuutes?
ILLO. Ja sit' et itse huomaa! Ja kun nuo saa tietää, kuinka pitkälle oot mennyt, niin mitä vuotat vielä? Et voi enää pysyä päällikkönä; ja jos luovut virastas, silloin olet turman oma.
WALLENSTEIN. Armeijaan turvaan. Se ei hylkää mua Ja tietäkööt ne vaikka mitä; valta on minulla, sen palan saavat niellä — Uskollisuuden takeet jos ma annan, niin täytyy heidän täysin rauhoittua.
ILLO. Armeija sinun on; on tällä kertaa. Vapise sentään ajan vitkallista, hiljaista voimaa! Tänään, huomennakin saat julki väkivaltaa vastaan turvaa joukkoisi suosiosta; vaan jos aikaa suot vihaajillesi, niin jäytävät he huomaamattas sitä suosiota, täält' yhden, tuolta toisen viettelevät — ja petollinen, hauras rakennus kukistuu, konsa tapahtuu tuo suuri maanjäristys.[13]
WALLENSTEIN.
Se oli paha onni!
ILLO. Oi, hyvä onni on se, jos se sinuun vaikuttaa niinkuin pitää, oitis vaatii sun tekoon — Ruotsalainen everstipä —
WALLENSTEIN.
Hän onko tullut? Minkä viestin tuopi?
ILLO.
Vain sinulle hän uskoa sen tahtoo.
WALLENSTEIN.
Niin paha seikka tuo — Niin kyllä! Liiaks
Sesina tietää, hän ei pysy vaiti!
TERZKY. Hän böömiläinen pakolainen on, kapinamies ja henkipatto; jos hän sun vahingollas saattaa pelastua, niin epäröiskö? Ja jos kiduttavat, lujuutta onko sillä vennokkaalla?