WALLENSTEIN (mietteisiinsä vaipuneena). Ei luottamus voi enää rakentua. Teen niin tai näin, mä heidän silmissään maankavaltaja olen, muuks en muutu. Ja vaikka kuinka vilpitönnä palaan velvollisuuttani ma täyttämään, se minua ei yhtään auttais enää —
ILLO. Se pilais asiasi. Se ei heistä uskollisuutta ois, vaan heikkoutta.
WALLENSTEIN (kovin levottomana kävellen edestakaisin).
Se täytyiskö nyt todella mun tehdä,
siks että liioin sillä aatos leikki?
Kirottu, ken käy leikkiin pirun kanssa! —
ILLO. Jos leikkinäs sen pidit vain, niin sulle, saat uskoa, se tuiman toden maksaa.
WALLENSTEIN. Ja jos mun täytyis tehdä se, niin nyt se tehtäköön, kun mull' on vielä valta —
ILLO. Jos suinkin, ennenkuin nuo wieniläiset iskusta tointuu, ehtii ennen sua —
WALLENSTEIN (allekirjoituksia silmäillen).
Kenraalein sana mull' on kirjallinen —
Max Piccolomini — hän puuttuu. Miksi?
TERZKY.
Niin se — hän luuli —
ILLO.
Itserakkautta!
Ei tarvis sitä muka teidän kesken.
WALLENSTEIN. Ei tarvitakaan, hän on oikeassa — Rykmentit eivät tahdo Flanderiin,[14] sain niiltä kirjelmän, ne julkisesti vastustaa käskyä. On kapinaan jo astuttu nyt ensimäinen askel.