KREIVITÄR.
Hän toivoo Theklaa.
WALLENSTEIN. Häntä omakseen — Onko poika hullu?
KREIVITÄR. Thekla sais itse kuulla!
WALLENSTEIN. Friedlandittaren hän uskoo saavansa? Tuo päähänpisto on hauska! Pojan tuumat maass' ei mada.
KREIVITÄR. Kun olet häntä aina suosinut, niin —
WALLENSTEIN. — tahtoo hän mun viimein periäkin. Rakastan poikaa, kunnioitan; vaan se merkitseekö tyttäreni kättä? Osoitetaanko suosiota juuri ainoilla lapsillaan ja tyttärillään?
HERTTUATAR.
Henkensä aateluus ja jalot tavat —
WALLENSTEIN.
Saa niillä sydämeni, tytärt' ei.
HERTTUATAR.
Ja sääty, esi-isät —
WALLENSTEIN.
Esi-isät!
Hän alamainen on, ja vävyn minä
Euroopan valtaistuimilta haen.