KREIVITÄR.
En tätä tuskaa — en, en enää kestä.
Sanokaa, Luojan tähden, mit' on tää!
ILLO. Rykmentit luopuu meistä. Kavaltaja on tullut kreivi Piccolominista.
KREIVITÄR.
Sit' aavistin!
(Syöksyy huoneesta.)
TERZKY.
Jos uskottu ois mua!
Nyt näet tähtein sulle valhetelleen!
WALLENSTEIN (nousee seisomaan). Ei tähdet petä, tämä tapahtunut on vastein tähtiä ja kohtaloa. Ei tähtitaito petä, viekas sydän vain petosta tuo taivaan varmuuteen. Totuuteen yksin nojaa ennustus; vaan missä luonto horjuu rajoistaan, siin' eksyy kaikki tiede. Harhaluulo jos oli ihmist' olla loukkaamatta moisella epäluulolla, niin koskaan en tätä heikkouttani mä häpee! On uskontoa vaistoss' eläinten; ei raakalainenkaan juo uhrin kanssa, jonk' aikoo miekallaan hän lävistää. Octavio, et tehnyt urhon tavoin! Ei älys voittanut mun älyäni; suorasta sydämestäni sun kehno sai voitonriemun häpeällisen. Ei kilpi ollut murhaniskus tiellä, häijysti pistit suojattomaan rintaan; aseita niitä vastaan oon vain lapsi.
KYMMENES KOHTAUS.
EDELLISET. BUTTLER.
TERZKY.
Kas! Buttler! Ystävä on siinä vielä!
WALLENSTEIN (astuu avosylin häntä vastaan ja syleilee häntä sydämellisesti). Syliini tule, vanha sotaveikko! Armaammat silmää kevätauringon hetkellä täll' on kasvot ystävän.