WALLENSTEIN.
No minkä?
BUTTLER.
Tämän julkikapinan!
WALLENSTEIN.
Mit' on nyt?
BUTTLER. Kreivi Terzkyn rykmentit paikalle kotkan keisarillisen sun merkkis lippuun nosti.
KORPRAALI (kyrassiereille).
Oikeaan!
WALLENSTEIN. Kirottu neuvo ja sen antajakin! (Poismarssiville kyrassiereille.) Seis, lapset — Se on erehdys — No kuulkaa — Rankaisen kovasti sen[84] — Kuulkaa! Jääkää! Ne eivät kuule. (Illolle.) Joudu jälkeen, kerro, tuo tänne heidät, maksoi mitä maksoi. (Illo kiiruhtaa ulos.) Se tuhoon syöksee meidät — Buttler! Buttler! Olette paha henkeni,[85] sen miksi sanoitte heidän kuullen! — Oli kaikki onnistumaisillaan —? He puoleks suostui — Ne raivoisat[86] ja niiden liika into, niin järjetön! — Mun kanssani nyt, onni, julmasti leikit! Into ystäväin mun tuhoaa, ei vihollisten viha.
SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.
EDELLISET. HERTTUATAR syöksyy huoneeseen. Hänen
jäljessään tulee THEKLA ja KREIVITÄR. Sitten ILLO.
HERTTUATAR.
Oi, Albrecht! Mitä teitkään!
WALLENSTEIN.
Tämä vielä!