(Aikoo mennä.)
TERZKY.
Vimmaako sokeata vastaan käydä?
HERTTUATAR ja KREIVITÄR.
Ei, Luojan tähden!
ILLO.
Kenraali, ei nyt!
KREIVITÄR.
Pidätä häntä!
WALLENSTEIN.
Päästäkää!
MAX. Sit' älä tee nyt! On veriteko vinha heidät vimmannut, vuota heidän katumustaan —
WALLENSTEIN. Pois! Liian kauan olen vitkastellut. Tuon ilkiteon tohtivat ne tehdä, kun minun kasvojani eivät nähneet — nyt saavat nähdä, ääneni myös kuulla — Eivätkös ole minun joukkojani? Ja enkös ole heidän käskijänsä? Nähkäämme, eivätkö he enää tunne mun kasvojani, taiston aurinkoaan! Aseita täss' ei tarvis. Parvekkeelta vain näyttäydyn kapinoitsijoille, ja kuohumieli, pian talttuen, taas kääntyy vanhaan alttiuden uomaan.
(Poistuu. Häntä seuraa Illo, Terzky ja Buttler.)