WALLENSTEIN (astuu Maxin ja Theklan väliin, jotka tämän ajan ovat olleet lujassa syleilyssä). Nyt ero!
MAX.
Luoja!
(Kyrassiereja paljastettu miekka kädessä astuu saliin,
jossa kokoontuvat taustalle. Samalla kuuluu alhaalta
pappenheimiläismarssin uljaita säveliä, jotka tuntuvat
kutsuvan Maxia.)
WALLENSTEIN (kyrassiereille).
Täss' on hän, vapaana. En estä häntä.
(Seisoo poiskääntyneenä ja siten, ettei Max voi
lähestyä häntä eikä neitoakaan.)
MAX. Vihaten ajat minut luotas. Vanhan rakkauden siteen katketa nyt täytyy, ei lempeästi aueta; ja sinä tään katkeamisen, niin tuskallisen, tuskallisemmaksi teet mulle vielä! Tiedäthän, etten ole oppinut sinutta elämään — täält' erämaahan nyt käyn, ja kaikki, mistä pidän, kaikki jää tänne — Älä käännä silmiäsi minusta pois! Suo minun vielä nähdä iäti arvokkaat ja rakkaat kasvos! Oi, älä mua hylkää —
(Tahtoo tarttua Wallensteinin käteen. Wallenstein vetää
kätensä pois. Max kääntyy kreivittären puoleen.)
Eikö sääli
minua kukaan toinen — Täti Terzky —
(Kreivitär kääntyy hänestä pois; Max kääntyy
herttuattaren puoleen.)
Arvoisa äiti —