GORDON. En hältä saanut ole suosiota. Epäilen melkein, onko suuruudessaan nuoruudenystävää hän muistanut — Loitonsi hänestä mun virkatoimet, nää muurit vei mun hänen näkyvistään, ei minuun tänne armons' ulottunut, ja vapaana mun sydämeni säilyi. Kun asetti hän minut tähän linnaan, velvollisuuttaan vielä ajatteli; en häntä petä, jos sen säilytän uskollisesti, mikä mulle on uskollisuuden varaan jätettykin.
BUTTLER. Siis tahdotteko mulle apuanne tään henkipaton kiinniottoon suoda?
GORDON (mietteissään vaiti oltuaan, huolestuneena). Jos siit' on kysymys — jos niin on laita, kuin sanotte — jos petti keisarinsa, armeijan möi, maan linnoitukset tahtoi viholliselle jättää — niin ei enää hän pelastu — On kovaa sentään, että kaikista kohtalo on juuri minut valinnut aseeks häntä kukistamaan. Olimme Burgaun hoviss'[112] samaan aikaan me hovipoikina, mä vanhemp' olin.
BUTTLER.
Sen tiedän.
GORDON. Kolmekymmentä on vuotta jo siitä. Kaksikymmen-vuotinen hän oli, uljas, ikäisekseen vakaa, suurtöitä miehen lailla mietti vain. Hän hiljaisena kulki keskellämme, omana seuranaan; ei viehättynyt hän poikain lapsellisiin huveihin. Mut usein hänet valtas äkkikumma: rinnasta tuosta salaperäisestä lens älykäs ja kirkas aatossäde — Hämmästyin katselimme, tietämättä, hulluusko puhui niin vai jumaluusko.
BUTTLER. Hän siellä ikkunalle nukuttuaan toisesta kerroksesta suistui alas ja vahingoittumatta nousi taas. Hänessä kuuluu siitä päiväst' asti hulluudenoireit' aina huomatun.
GORDON. Syvällisemmäksi hän tuli kyllä, katoliseksi tuli. Hänet käänsi ihmeellisesti pelastuksen ihme. Vapaaksi tehtynä ja suosittuna hän itseään nyt piti, rohkeasti kuin se, ken horjahtaa ei voi, hän juoksi elämän keinuvata köyttä pitkin. Sen jälkeen kohtalo vei meidät eroon etäälle! Ja hän astui nopeaan suuruuden rohkeata tietä, näin huimaavan kulkunsa. Hän kohos sitten kreiviksi, ruhtinaaksi, herttuaksi, diktaattoriksi,[113] ja tuo kaikki nyt hänestä liian pient' on, nyt hän nostaa kuninkaankruunuun päin jo käsiänsä ja syöksyy äärettömään perikatoon.
BUTTLER.
Vaietkaa nyt! Hän tulee.
KOLMAS KOHTAUS.
WALLENSTEIN puheikkain EGERIN PORMESTARIN kanssa. EDELLISET.