WALTER FÜRST.
Tahdomme kuulla, minkä jalot herrat
Sillin ja Attinghaus voi neuvon antaa.
Tuo nimet moiset meille ystäviä.
MELCHTAL. Mi arvokkaamp' on nimi vuoristoissa kuin teidän sekä teidän? Niihin nimiin ja niiden painoon koko kansa luottaa; on niillä maassa hyvä kaiku. Runsaan isäinne kunnon itse kartuttaneet runsaasti ootte. Miksi tarpeen tässä ois aateliset? Teemme yksin työn! josp' yksin maassa olisimme! Luulen, itsemme turvata me voisimme.
STAUFFACHER. Ei ylhäisillä hätä niinkuin meillä; se virta, joka laaksomailla vyöryy, ei vielä saavuttanut kukkuloita; mut avun varmaan antavat he, kun aseissa ensin näkevät maan kaiken.
WALTER FÜRST. Jos tuomar' Itävallan ynnä Sveitsin välillä ois, niin laki ratkaisisi. Mut sortajamme juur' on keisari ja korkein tuomarimme. Auttakoon siis Herra meitä näiden kätten kautta. Te Schwüzin miehet kokoon kutsukaa, ma Urin. Kuka kutsuu Unterwaldin?
MELCHTAL.
Lähempi ken ois lähtemään kuin minä?
WALTER FÜRST. En salli sitä; ootte vieraani, mun taata täytyy teidän turvastanne.
MELCHTAL. Tiet tunnen salaiset ja vuoripolut, myös monta ystävää, ne suojan mulle ja piilon suovat vainolaisilta.
STAUFFACHER. Jumalan nimeen hänen mennä suokaa! Ei siellä ole pettäjää. On sorto niin inhottu, silt' että keinot puuttuu. Myös maata herättävä, ystäviä kokoova meille on Alzellin mies.
MELCHTAL. Kuin sanan varman saamme toisillemme tyrannein valppauden harhaan vieden?
STAUFFACHER. On hyvä kokouspaikka Brunn tai Treib, alukset kauppein missä maalle laskee.