WALTER FÜRST. Niin avoin toimemme ei tohdi olla. Minua kuulkaa. Vasemmalla, mistä Brunniin käy matka, Mythensteinin vastapäätä, salainen niittu metsikössä on; Rütliksi kutsuu sitä paimenkansa, se paikkaa raivattua merkitsee. Siin' yhtyvät maakuntain rajat, meidän (Melchtalille) ja teidän, nopeasti kantaa sinne (Stauffacherille) myös teidät kevyt pursi Schwyzin. Voimme yön aikaan autioita teitä myöten me sinne tulla, hiljaa neuvotella. Miest' uskollista kymmenen voi kukin kerallaan tuoda, miestä mielen saman, niin yhdess' yhteisistä haastelemme, päätöksen reippaan teemme Herran nimeen.
STAUFFACHER. Niin olkoon. Oikea te mulle käsi, te samoin, antakaa, ja kuin me kolme nyt miestä suoraa kädet liittoon lyömme, vilpittä tässä, niin me maata kolme tahdomme seista, turva toisillemme, yhdessä aina elon, kuolon uhmin.
WALTER FÜRST ja MELCHTAL.
Yhdessä aina elon, kuolon uhmin.
(Seisovat vielä hetken käsi kädessä vaitiollen.)
MELCHTAL. Sokea taatto, ah, et nää, saat kuulla vapauden päivän! Koska merkkitulet leimahtaa kukkulalta kukkulalle ja lujat linnat sortajaimme sortuu, majaasi saapuva on Sveitsin riemu, korvaasi sattuva on voiton sana, ja kirkas koittaa sulle yöstä päivä.
(Eroavat)
Esirippu.
TOINEN NÄYTÖS.
ENSIMMÄINEN KUVAELMA.
Vapaaherra von Attinghausin sukutila.