HEDWIG.
Jos täytyy, mene, lapsi mulle jätä!
WALTER.
Ei, äiti kulta, isän kanssa menen.
HEDWIG.
Ah, lapsi, jättää tahdot äitis oman?
WALTER.
Vaarilta jotain kaunista tuon sulle.
(Menee isän kanssa.)
WILHELM.
Ma äidin luokse jään.
HEDWIG (syleilee häntä). Niin, niin, sa olet mun rakas lapseni, jäät mulle vielä!
(Menee portille ja seuraa poistuvia kauan katseellaan.)
TOINEN KUVAELMA.
Vuorten sulkema, autio metsäseutu; purot syöksyvät vaahtona alas kallioilta.