WALTER TELL. Miks silmät? Luuletteko, että pelkään isäni nuolta? Vakaana ma varron, en räpäytä silmäripseäni. Nyt näytä, isä, oothan joutsimies! Hän ei sua usko, luulee turman meille tulevan, ammu, osaa uhallakin!
(Menee niinipuun luokse, omena asetetaan hänen päänsä päälle.)
MELCHTAL (maamiehille). Kuin? Rikos saako tulla täytetyksi eess' silmiemme? Mitä varten valan me vannoimme?
STAUFFACHER. Me oomme aseettomat; näette ympärillä piikkimetsän.
MELCHTAL.
O, jos ois kaikki ripeästi tehty!
Voi niitä, jotka neuvoi lykkäystä!
GESSLER (Tellille). Nyt ammu! Turhaan kanneta ei jousta. On vaarallista murha-asein käydä ja nuoli taapäin kyttään ponnahtaa. Tää ylväs oikeus, min moukka ottaa, maan herraa korkeinta loukkaa. Olkoon se asestettu vaan, ken käskee. Jos huvinne nuolta on ja jousta kantaa, no niin, ma annan maalin nuolellenne.
TELL (jännittää jousen ja asettaa nuolen paikalleen).
Avatkaa kuja! Tilaa!
STAUFFACHER.
Kuinka, Tell?
Te tahdotte? Ei koskaan! Vapisette!
Kätenne tärisee ja polvet horjuu.
TELL (laskee jousen).
Sumentaa silmiäni!
NAISET.
Herra taivaan!