USEITA ÄÄNIÄ.
Nuoli sattui omenaan!
(Walter Fürst horjuu ja on kaatumaisillaan, Berta tukee häntä.)
GESSLER (hämmästyneenä).
Kuin? Onko ampunut hän? Hurja mies!
BERTA.
Laps elää, tointukaahan, taatto hyvä!
WALTER TELL (tulee juosten omena kädessään). Omena täss' on, isä! Tiesinhän sa ettet vioittaisi poikaas omaa.
(Tell on seisonut ruumis ojona ikäänkuin hän olisi tahtonut seurata nuolta; jousi vaipuu hänen kädestään; nähdessään pojan tulevan hän rientää tälle avosylin vastaan ja kohottaa hänet kiihkeässä innossa povelleen; tässä asemassa hän vaipuu voimatonna alas. Kaikki seisovat liikutettuina).
BERTA.
O, taivaan armo!
WALTER FÜRST (isälle ja pojalle).
Lapset! Lapseni!
STAUFFACHER.
Jumalan kiitos!
LEUTHOLD.
Sepä laukaus!
Ajoissa myöhäisissä muistetaan se.