RUDOLF HARRAS. Tell joutsimiehestä on käypä taru niin kauan kuin on vuoret paikoillansa.
(Ojentaa maavoudille omenan.)
GESSLER. Omenan keskus puhki on! Kautt' taivaan, se oli laukaus mestarin, ma kehun.
RÖSSELMANN. Ol' laukaus hyvä, vaan voi miestä, hänet ken kiusaamahan saattoi Jumalaa!
STAUFFACHER. Tell, tointukaa! Kuin mies te päässeet ootte pälkäästä, kotiin teill' on vapaa tie.
RÖSSELMANN.
Tulkaa ja tuokaa poika äidillensä!
(Tahtovat viedä pois hänet.)
GESSLER.
Tell, kuule!
TELL (tulee takaisin).
Mitä käskee herra?
GESSLER. Kätkit povelles nuolen toisenkin — niin, niin, ma hyvin näin sen — mitä aioit sillä?