JUOPUNUT LAULU
Inehmo, oi! Yön kellot mitä sulle soi? "Unt' untelon ma nukuin —, väistyi uni pois: Syv' elo on, mitata päivän miel' ei vois. Syv' itku sen —, syvempi vielä ilon-syys: Huol' itkee: kestä en! Vaan ilon miel' on iäisyys —, — on syvä, syvä iäisyys!"
MISTRALILLE
Tanssilaulu
Mistral-tuuli, pilven turma, mustan murheen kirkas surma pauhaava, sua lemmin ma! Esikoiset saman sylin oomme, kohtalomme ylin yks on ikuisuuksista.
Silopintaa kallioiden vastaas riennän karkeloiden tahtiin viiman kanteleen: kun sa purjehitta ennät, vapahista vapain lennät yli kesyttömän veen.
Huutos ilman halki viilsi, rantaan juoksin, jossa kiilsi vuorenseinä kellervä. Kallioilta voiton-innoin syöksyit jalokivi-pinnoin silloin kosken ryöppynä.
Taivaan aavaa kenttää kiiti orhisi ja vaunus liiti niinkuin tuli pitkäisen, salamana ruoskas siima orhiin iski, niinkuin viima lensit rataas myrskyten, —
Alas syöksyit vaunuistasi, lyhentyen lennossasi viuhuvaksi nuoleksi syöksyit suoraan syvyyksihin, niinkuin rusko-uutimihin aamun säteet syöksyvi.
Tanssi, tanssi kavalilla vaahtoharja lainehilla — luoja uutten tanssien! Tanssimme saa tuhat tapaa, taitehemme — olkoon vapaa, tietehemme — iloinen!