Roskaväestä.
Elämä on riemun kaivo; mutta missä roskaväki juo mukana, siellä ovat kaikki kaivot myrkytettyjä.
Kaikelle puhtaalle minä olen suopea; mutta minä en tahdo nähdä irvisteleviä kitoja enkä tahraisten janoa.
He loivat silmänsä alas kaivoon: nyt hohtaa heidän inhoittava hymynsä kaivosta ylös.
Pyhän veden he ovat myrkyttäneet himollaan; ja kun he kutsuivat saastaisia uniaan riemuksi, myrkyttivät he vielä sanatkin.
Vastahakoiseksi käy liekki, kun he asettavat kosteat sydämensä tulen ääreen, itse henki porisee ja höyryää, missä roskaväki astuu tulen luo.
Imeläksi ja liian mureaksi käy heidän kädessään hedelmä: tuulenruntelemaksi ja kuivalatvaiseksi tekee heidän katseensa hedelmäpuun.
Ja moni, joka kääntyi pois elämästä, kääntyi ainoastaan pois roskaväestä: hän ei tahtonut jakaa kaivoa ja liekkiä ja hedelmää roskaväen kanssa.
Ja moni, joka läksi erämaahan ja kärsi janoa petoeläinten seassa, tahtoi ainoastaan päästä istumasta likaisten kamelinajajain kanssa vesisäiliön ympärillä.
Ja moni, joka saapui kuin hävittäjä ja kuin raesade yli kaikkien hedelmäkenttien, tahtoi vain asettaa jalkansa roskaväen kitaan ja näin tukkia sen kurkun.