Ylistetyistä viisaista.
Kansaa te olette palvelleet ja kansan taikauskoa, te kaikki ylistetyt viisaat! — ettekä totuutta! Ja juuri senvuoksi on teille osotettu kunniaa.
Ja senvuoksi siedettiin teidän epäuskoannekin, koska se oli kokkapuhetta ja kiertotie kansaan. Näin antaa herra orjiensa menetellä mielensä mukaan ja on vielä huvitettu heidän uhkamielisyydestään.
Mutta se, jota kansa vihaa kuten koirat vihaavat sutta: se on vapaa henki, kahleitten vihollinen, ei-rukoilija, metsissä asuva.
Ajaa hänet ulos luolastaan — se oli kansalle alati "halua oikeaan": häntä vastaan se usuttaa yhä vielä terävähampaisimmat koiransa.
"Sillä totuus on täällä: onko toki kansa täällä! Voi, voi etsiväisiä!" — näin on huuto käynyt ammoisista ajoin.
Kansallenne te tahdoitte hankkia oikeuden sen kunnioittamisessa: sitä te kutsutte "tahdoksi totuuteen", te ylistetyt viisaat!
Ja teidän sydämenne puhui alati itselleen: "kansasta minä tulin; sieltä tuli minulle myös jumalan äänikin."
Uppiniskaisia ja viisaita, aasin kaltaisia, te olitte alati kansan puoltajina.
Ja moni mahtava, joka tahtoi ajaa hyvin kansalla, valjasti hevosiensa eteen vielä — pienen aasin, ylistetyn viisaan.