Kaikkea saastaa minä kerran lupasin karttaa: silloin te muutitte minun läheiseni ja lähimpäni mätäpaiseiksi. Oi, minne lensi silloin minun jaloin lupaukseni?
Sokeana minä kuljin kerran autuaita teitä: silloin te heititte lokaa sokean tielle: ja nyt häntä inhoittaa vanha sokkopolku.
Ja kun minä vaikeimpani tein ja vietin voittojeni juhlaa: silloin te saitte aikaan että ne, jotka minua rakastivat, huusivat että tein pahinta heille.
Totisesti, tämä oli alati tekonne: te teitte karvaaksi parhaimmat hunajani ja parhaimpien mehiläisteni ahkeruuden.
Armeliaisuuteni luo te lähetitte aina julkeimmat kerjäläiset; säälini ympärille te tungitte alati parantumattomat hävyttömät. Niin te haavoititte minun hyveitäni heidän uskossaan.
Ja jos vielä asetin esille pyhimpäni uhriksi: heti asetti heidän "hurskautensa" sinne lihavammat lahjansa: niin, että minun pyhimpäni tukehtui teidän rasvanne höyryyn.
Ja kerran minä tahdoin tanssia kuten en milloinkaan vielä ollut tanssinut: yli kaikkien taivaiden minä tahdoin tanssia. Silloin te viekottelitte minun parhaimman laulajani.
Ja nyt hän viritti hirvittävän ja kumean laulun; oi, hän toitotti korvaani kuin kolkko torvi!
Murhaavainen laulaja, ilkeyden välikappale, kaikista syyttömin! Valmiina minä olin jo parhaimpaan tanssiin: silloin sinä murhasit sävelilläsi minun ihastukseni!
Tanssissa vain minä ymmärrän lausua korkeinten kappaleiden vertauskuvan: — ja nyt jäi jäsenissäni korkein vertauskuvani lausumatta!