Tahto kaiken olemisen ajateltavuuteen: näin minä kutsun teidän tahtoanne!
Kaiken olemisen te tahdotte tehdä ensin ajateltavaksi: sillä te epäilette hyvällä epäluulolla, vaikka se jo on ajateltavaa.
Mutta sen tulee olla teidän mielenne mukainen ja taipua teidän edessänne! Niin tahtoo teidän tahtonne. Sileäksi sen tulee tulla ja hengelle alamaiseksi, kuten sen kuvastin ja vastakuva.
Tämä on teidän koko tahtonne, te viisaimmat, tahtona valtaan; ja silloinkin kun te puhutte hyvästä ja pahasta ja arvioimisista.
Luoda te tahdotte vielä sen maailman, jonka edessä te voitte polvistua: se on teidän viimeinen toiveenne ja juopumuksenne.
Mutta typerät, kansa, — ne ovat virran kaltaisia, jonka pinnalla venhe ui: ja venheessä istuvat, juhlallisina ja huntuihin peitettyinä, arvioimiset.
Tahtonne ja arvonne te asetatte tulemisen virralle; vanha tahto valtaan ilmeni minulle siinä, mitä kansa uskoo hyväksi ja pahaksi.
Te ne olitte, te viisaimmat, jotka asetitte tuollaisia vieraita tähän venheeseen ja annoitte sille loistoa ja ylväitä nimiä, — te ja teidän hallitseva tahtonne!
Eteenpäin kantaa virta teidän venhettänne nyt: sen täytyy kantaa sitä. Vähät siitä, jos murtunut aalto kuohuu ja raivoisasti kiistää taikaa vastaan!
Ei ole virta teidän vaaranne ja teidän hyvänne ja pahanne loppu, te viisaimmat; vaan tuo tahto itse, tahto valtaan, — tyhjentymätön synnyttävä elämäntahto.