Mutta jotta te ymmärtäisitte minun sanani hyvästä ja pahasta: senvuoksi tahdon sanoa teille vielä sanani elämästä ja kaiken eläväisen laadusta.
Eläväistä minä seurasin, suurimpia ja pienimpiä teitä minä kuljin, jotta pääsisin tietoon sen laadusta.
Satakertaisella kuvastimella tavoitin vielä sen katseen, kun sen suu oli suljettuna: jotta sen silmä puhuisi minulle. Ja sen silmä puhui minulle.
Mutta missä vain elävän löysin, siellä kuulin myös puheen kuuliaisuudesta. Kaikki elävä on kuuliaisuutta.
Ja tämä on toinen: se joutuu käskynalaiseksi, joka ei osaa itseään totella. Niin on eläväisen laatu.
Mutta tämä on kolmas, minkä minä kuulin: käskeminen on vaikeampaa kuin totteleminen. Eikä siksi vain, että käskevä kantaa kaikkien kuuliaisten taakan, ja että tämä taakka hänet helposti musertaa: —
Koetta ja uhkayritystä näin minä kaikessa käskemisessä; ja alati, kun se käskee, uskaltaa eläväinen oman itsensä siihen alttiiksi.
Niin, vielä kun se käskee itseään: silloinkin sen täytyy kärsiä käskemisestään. Oman lakinsa tuomariksi ja toimeenpanijaksi ja uhriksi sen täytyy tulla.
Kuinka se sitten tapahtuu! niin minä kysyin itseltäni. Mikä saa elävän taipumaan, jotta se tottelee ja käskee ja käskien vielä harjoittaa kuuliaisuutta?
Kuulkaa nyt minun sanani, te viisaimmat! Tutkikaa vakaasti, olenko minä ryöminyt itse elämän sydämeen, ja aina sen sydämen juuriin saakka!